CENELEC- ja IEC-standardien mukaan vaaralliset sijainnit jaetaan Euroopassa kuuteen eri vaara-alueeseen. Mitä suuremmalla todennäköisyydellä potentiaalisesti räjähtävä ympäristö muodostuu, sitä tiukemmat ovat käyttölaitteistoille asetetut vaatimukset esimerkiksi kipinöiden tai kuumien pintojen muodostumisen estämiseksi.
WAGO ja räjähdyssuojaus
Räjähdyssuojauksen periaatteet
Kaikki tietämisen arvoinen Ex-suojauksesta yhdellä silmäyksellä.
Se, mitä resursseja voidaan käyttää tietyllä alueella. voidaan määrittää alueella olevien käyttölaitteistojen ja alueen kohdennuksen mukaan. Laiteryhmä ja -luokka ovat merkityksellisiä selvitettäessä, mitä aluekohtaisia käyttölaitteistoja voidaan käyttää. Räjähdyssuojausalue, jolla käyttölaitteistoja voidaan käyttää, määritetään lämpötilaluokkien ja räjähdysryhmien perusteella.
Pohjois-Amerikassa käytetään erilaista luokittelujärjestelmää, joka perustuu NEC 500- ja 505-standardeihin. Niiden mukaan tulenarat aineet jaetaan kolmeen luokkaan (luokat I–III). Luokan I räjähtävät kaasut, höyryt ja sumut jaetaan edelleen kaasuryhmiin A, B, C ja D; luokan II tulenarat pölyt jaetaan ryhmiin E, F ja G.
Näiden materiaalien esiintymistiheyden tai -keston perusteella vaaralliset sijainnit jaetaan niin kutsuttuihin osastoihin. Osasto 1 vastaa alueita 0 ja 1 ja osasto 2 aluetta 2. Räjähtävien alueiden jaottelun lisäksi ero tehdään myös käyttölaitteistojen rakentamisen ja sähköjärjestelmien asennuksen välille.
| Kaasuryhmä (ryhmä) | Esimerkkejä materiaaleista |
| A | Asetyleeni |
| B | Vety |
| C | Etyleeni |
| D | Propaani |
| E | Metallipöly |
| F | Hiilipöly |
| G | Viljapöly |
Mitä räjähdyksen aikana tapahtuu, mitkä tekijät ovat tärkeitä ja mitä suojatoimenpiteitä on käytettävissä? Kaikki mitä ATEX:ista, Ex-alueista, räjähdyssuojausryhmistä jne. tarvitsee tietää.
